Ohooo, kerrankin minäkin olen hieman ajan hermolla! Aikaisemmin täällä ei ole ollut mahdollista nähdä uusia elokuvia näin pian ilmestymisensä jälkeen; olin tietämättömyyttäni vähäsen yllättynyt asiasta, kun päivällä sain päähäni että lähdenpäs tänään elokuviin ja katsoin netistä Vammalan Bion ohjelmistoa. Vaan onhan siitä jo vuosia kun olen viimeksi elokuvissa käynytkään… Vaikea sinne nytkin oli yksinään lauantai-iltana mennä, mutta onneksi siellä ei ollut kovin montaa tuttua ja hekään eivät tainneet minua huomata tai tunnistaa.
En ole nähnyt tuota alkuperäistä Vuonna 85 näytelmää/musikaalia, joten ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Ihan kivahan tuo oli, vaikka taas odotin jotain hauskempaa. Oli siellä kuitenkin muutamia kohtia, jotka sentään naurahduksen saivat aikaan. Aika hyvin esineistö (mm. autot) ja muu vastasi omaa muistikuvaani tuolta ajalta. Musiikkikin tietysti oli tuttua 80-luvun ”Manserokkia”.
Mutta aina käy näin, kun oma elämä on mennyt erilailla kuin valtaosalla muilla, eikä siten ole samaa kokemusmaailmaa, se saa aikaan jonkinlaisen aivan valtavan kaipauksen ja haikeuden. Jos voisi elää lapsuutensa ja nuoruutensa uudelleen ja tehdä eri valinnat, miten upeaa aikaa tuo 80-lukukin olisi varmasti ollut!
Kuitenkin, sitä parasta aikaa eletään aina juuri tässä parhaillaan. 🙂