Facebookissa oli linkki Natalia Marqulis -nimisen tekstiilitaiteilijan sivuille. Tai oikeastaan se nimenomainen linkki vei vain yhteen työhön, jota kautta katsoin sitten enemmänkin hänen tuotantoaan… Miten uskomattoman upeita, ihastuttavia töitä! Tässä linkki: Natalia Marqulis
Toissapäivänä yllätten suolsin tekstin uutta kuvakirjaa varten. Olin elätellyt aiheesta ideaa ja haeskellut sille ilmaisumuotoa pitkään. Nyt sain sen tekstimuotoon, piirrän siihen kuvituksen. Ensimmäinen piirros valmistui tänään. Teksteissä on kuitenkin vielä paljon muokattavaa ja pohdiskeltavaa, sillä tavoitteet ovat korkealla! (Tästä ei tule kissakuvakirjaa. Niitäkin pitäisi ahertaa kokoon, mutta ehtiihän sitä…)
Tänään piti olla siivouspäivä, mikä ei ollenkaan huvittanut, ja sitten mieleen tulikin taas uusi sarjakuvaidea ja piirtelin siihen kuvia… Käytännön toteutusta miettien, sillä tästä on tulossa pidempi – siis moniruutuisempi – kuin vielä on kertaakaan ollut. Jakaako siis tarina kahteen osioon liian suuren kuvatiedoston välttämiseksi, vai turavautako pieniin ruutuihin ja mahdollisesti siksi liian suttuiseksi menevään …
Muutaman päivän muhinut kasvanut into taulunpohjan käsittelyyn ottamisesta ryöpsähti illalla valloilleen ja pääsin alkuun. Piti tehdä alunperin jotakin ihan muuta, lopputuloksena on, että taulusta tuleekin ”Kirsikoiden aika”. Eipä tuo mitään, kunhan vain valmistuu. Koitin muka tehdä sen äkkiä ja tänään valmiiksikin, ei onnistu! Jätin työn jo tältä illalta, mutta alkoi uudelleen innostaa ja siirryn kohta …
Muotokuva siskoni hepasta, Heila -islanninhevostammasta omalla paksuviivatyylilläni toteutettuna.
Päivä jäi lyhyeksi kun annoin itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin unta riittäisi ja olin mennyt nukkumaan vasta yhden aikoihin yöllä. Niin sitten heräilin vasta ennen yhtä iltapäivällä… Mutta oli kerrankin mukavan levännyt olo ja vieläpä hyvällä omallatunnolla. Iltapäivä ja ilta kului nopeasti ”joulupiirrosten” tekemisessä.
Harmaan suttuisen aamun jälkeen aurinko paistaa edes aika ajoin. Kaupungille ajellessani pilvistä kuulsi läpi sinitaivaan hohde. Tuntuu kuin edellisestä aurinkopäivästä olisi aikaa valtavasti, vaikka ei todellisuudessa olekaan; pilvisynkeät päivät vaan tuntuvat niin pitkästyttäviltä, kuin hauraaksi laiskistuneelta ja harmaantuneelta, venähtäneeltä kuminauhalta. Hankin taiteilijatarvikeliikkeestä 50×60 cm kokoisen taulunpohjan. Pohjan kehys on tehty korkeasta rimasta, jolloin sivupinnoille mahtuu …
