Vielä viidennen työpäivän jälkeen (välillä on ollut vapaapäiviä) tunnen itseni toheltajaksi uudessa työssäni. Nyt sentään osa suorituksesta alkaa jo onnistua, mutta silti aina joku toinen osa suorituksesta tuntuu menevän eri tavalla kuin pitäisi. Onneksi jokainen virhe jää mieleen (ne harmittavat ja nolottavatkin) ja siksi niistä oppii hyvinkin nopeasti. Olen päättänyt että periksi ei anneta!
Mukavaa ja ”jännää” on edelleen, kaikista erilaisista virheistä huolimatta. Ehkä asetan itselleni liikaakin paineita sille että olisin jo nyt heti kuin vanha tekijä, ja siksi etenkin tänään työpäivän jälkeen olo on jotenkin tosi väsähtänyt.