Päivään mahtui monenlaista, aika vaihtelevaa: naurujoogaa, ”hihattimen” neulomista, tanssivälineen tekemisen aloittamista ja myös kirkkokäynti Kauneimmisssa joululauluissa.
Naurujoogaa en ollut koskaan vielä aikaisemmin kokeillutkaan, odotin siinä olevan ehkä hieman enemmän aitoa naurua, kuin mitä siinä sitten oli. Hohotusharjoitukset olisivat saaneet olla pidempiä, että oikeakin nauru olisi alkanut tulla enemmän esille. Olihan tämäkin hauskaa kuitenkin. Silti haikeudella ikävöin esitysharjoituksia, joissa rohkenin antaa mennä vaan ja nauroin todellakin, kirjaimellisesti ”ihan hulluna”. Se oli aina niin armottoman hauskaa!