Jostain iskeytyi päähäni, että oi jospa olisikin mahdollista vielä päästä kouluun! Siis ammatilliseen oppilaitokseen, opintolinjakin olisi ainakin tällä hetkellä selkeänä mielessä… Kaikki tietysti riippuu siitä miten opintojen aikainen rahoitus järjestyisi. – Eikä minun kohdallani kouluun valituksi tuleminen ikinä ole mikään itsestäänselvyys, paremminkin se olisi lottovoittoon verrattavissa oleva ihme.
Tänään koitan aloittaa terveellisemmän elämän – taas. Jospa hiilihydraatteja vähentämällä saisin taas itseni energisemmäksi ja kevyemmäksi. Tuntuu että sokeri (valkoinen sokeri) ei sovi minulle ja kun makeanhimo on kasvava ja loputon, pakottava, ja mikäli sitä ei yritäkään hallita, niin jatkuva väsymys ja velttous, tylsyys vain lisääntyy. Niinä vuosina kun olin vähähiilihydraattisella, vointi oli parempi ja paino oli ja pysyi siinä mihin se alun nopean laihtumisen jälkeen oli asettunut. Enkä siis katso olleeni mikään ”karppaaja”, vähensin vain valkoisen sokerin ja valkoisen viljan käyttöä, rasvankäytön pidin mahdollisimman hillittynä. Silloin oli aivan mahtavaa, kun kykeni ilman minkäänlaista osallistumisenhalua katselemaan miten toiset söivät makeita herkkuja nenäni edessä! Kun olin päässyt eroon valkoisesta sokerista, niin tavallaan omituista oli että tavallisetkin sokerilla maustetut syömiset tavallaan kuin ”polttivat” suuta ja sokerisen maun viehätys ja vetovoima loppui. Tästä syystä en enää ihmettele sitä miksi pikkuvauvat yleensä irvistävät kun saavat maistella elämässään ensimmäisiä kertoja sokerilla (tai sokerin maun kaltaisilla makeutusaineilla) makeutetuja syötäviä…
Nyt ihmettelen miksi joku joka ensin heittää pois, nähtävästi kuin vielä alkaakin tuskitella uudelleen vanhan asian takia. Juuri kun aloin vihdoinkin päästä irti ja unohtaa. …Tai ehkä vaan taaskin elän jossain omissa haavemaailmoissani, vaikka totuus tuolla jossakin on jotain ihan muuta.