Eilinen auringonpaiste taisi olla niin harvinaista herkkua ja siten erikoisen energisoivaa, että illan tanssitunnit olivat keskimääräistä vauhdikkaampia (ja hikisempiä). Pompittiin saidihyppyjä ja tehtiin erilaisia tanssiaskelluksia, lopuksi vielä vauhdikas värinäyhdistelmätanssi… Aloittelijoiden tunneilla olen yleensä yrittänyt hillitä omaa vauhdikkuuttani, etteivät osallistujat pelästyisi tanssin ”vaikeutta”. Toisaalta on varsin vaikea vetää raja liian ”helpon” ja liian vaikean tanssitunnin välille, omasta aloittelustani kun on kulunut jo ne uskomattomat 20 vuotta! Vaikka tuntienkin pitämisestä on jo aika vahvasti rutiinia, jatkuva tulosten analysointi mutkistaa arviointia…