Jostakin syystä en ole saanut tämän vuoden puolella vielä kertaakaan aikaiseksi lähteä keramiikkakurssille. Jo vuosi sitten keväällä alkoi olla lieviä vaikeuksia keksiä uusia ideoita, koska kiinnostavinta ja mielekkäintä minulle on aina omien suunnitelmien toteuttaminen, ei valmiiden mallien kopioiminen. Syksyllä ideoita oli yhä vähemmän ja siten valmista tuli niukasti, nyt koko prosessi tuntuu pysähtyneen.
Hulluinta tässä asiassa on, että kun jätän menemättä, poden sitten kuitenkin koko illan ja sen jälkeen vielä monta päivää huonoa omaatuntoa, tuntuu kuin olisin ollut luvatta pois koulusta tai töistä… Toisaalta se antaa tuotteliaan illan, koska on sellainen tunne että sitten täytyy tehdä tätä ja tuota, että on jotenkin luvallisempaa olla kotona.