Ajokeli oli ihan hyvä, mutta risteyksissä sai hieman varoa… Menomatka sujui oikein hyvin, en käyttänyt kiertotietä ja moottoritiellä köröttelin hieman ”kesäkeliä” rauhallisemmin, enkä onneksi ollut edes ainoa hissuttelija! Paluumatkalla sai keskittyä enemmän, sillä muutamia hankalia kohtia osui matkan varrelle. Tavallaan siis pieni jännitys ja varovaisuus olikin paikallaan tuon ajokelin takia.
Tänään jostain syystä vähän pelottaa lähteä ajamaan pidempää matkaa, taitaa olla liukasta… Jos siellä on oikeasti liukasta, niin ajatus moottoritielle pääsemisestä ja sieltä poistumisesta stressaavat siinä määrin, että suunnittelen jopa ajavani vähän pidempää reittiä vain nuo kohdat välttääkseni. Osa kun ajaa moottoriteillä aina ihan ”kesätyyliin” ja tiedän itsestäni, etten uskalla päästää (eikä pienehkötehoinen autoni aina …
Ohooo, kerrankin minäkin olen hieman ajan hermolla! Aikaisemmin täällä ei ole ollut mahdollista nähdä uusia elokuvia näin pian ilmestymisensä jälkeen; olin tietämättömyyttäni vähäsen yllättynyt asiasta, kun päivällä sain päähäni että lähdenpäs tänään elokuviin ja katsoin netistä Vammalan Bion ohjelmistoa. Vaan onhan siitä jo vuosia kun olen viimeksi elokuvissa käynytkään… Vaikea sinne nytkin oli yksinään lauantai-iltana …
Keväänodotusta on sekä ilmassa, että mielessä. Odotan kevättä malttamattomasti, koska silloin hankin jälleen yhden uuden koulutuksen ja kovasti toivon sen tuottavan työtäkin…
Yöllä mieleen juolahti jonkinlainen ymmärrys siitä, mikä tarkoitus tuolla sarjakuvaprojektillani ehkä syvimmiltään onkaan. Sehän on aivan selkeästi jatkoa sille oman ulkomuodon hyväksymisen prosessille, joka eteni suuren harppauksen parisen vuotta sitten oman peilikuvan hyväksymisellä. Nyt kun peilikuva on asettautunut omalle paikalleen, eli pelkäksi arkiseksi työvälineeksi tanssiliikkeiden opettamiseen toisille, eikä peilin tarkkailu ole enää sellaista ihmetyksensekaista alkuhuumaa …
Kyllä huomaa että pitkän joulutauon jälkeen on taas tanssikausi alkanut, nyt selkäranka on taas liikkuvampi ja lihaksia kiristelee hiukan. Osa lihasarkuudesta johtuu eilisestä sarjakuvan kuvien kuvauksesta: kamerani itselaukaisijassa on niin lyhyt aika, että kymmeniä kertoja suoritettu kiireinen kykkiminen lattialle kuvausasentoon asettautuessa ja sieltä itsensä taas takaisin ylös kammetessa rasitti kroppaa… Mutta hauskaa oli, odotan jo …
Linkki, josta löytyy tietoa herkistä ja myös yliherkistä ihmisistä. Täytyy myöntää että vaikka lueskelin nyt alkuun vain pätkiä sieltä täältä, tunnistan itseni… http://paivila.vuodatus.net/blog/category/Herk%C3%A4t+ihmiset
Ehkä minulle on tapahtumassa jotain, erakoituminen tai eristäytyminen. Pitkään aikaan en ole ollut niin paljon yksin kuin mitä olin syksyn aikana ja vuoden huipennuksena varsinkin joulukuussa. Sosiaalinen elämä on kaventunut pääasiassa Facebookiin ja olen jotenkin luovuttanut ihmisten kanssa. Ei se johdu niinkään muista ihmisistä, vaan siitä että itse en enää tunne olevani mitään, kun elämässä …
Koska nyt on todella varmistunut että nämä kirjoitteluni ihan selkeästi vaikuttavat ”maailman suloisimman” Fb-edesottamuksiin, se todistaa että ne liittyivät minuun. Tilanne alkoi tuntua kiusaamiselta; onko yksinäisen, herkän ihmisen tunteilla leikkiminen reilua tai kaunista? Tuntuu että nyt olen vapautunut tuosta omituisesta ja raa’asta leikistä ja voin lähteä etsimään itselleni ihan oikeaa Miestä. Vaikka tiedän nyt aivan …
Aloitin vuoteni varsin tarmokkaasti, mutta ihan joka asialle en vielä saanut selvyyttä. Harmillista että eri paikoissa on vielä osittainen loma-aika! Ompelin lisää paljetteja riviin ja neuloin vähäsen myös lämmitintä, kohta saan ensimmäisen valmiiksi – vaikkakin jo maanantaina niitä pitää olla kaksi! Pitäisi loppuviikon aikana myös saada saumuri langoitettua niin että se toimisi, että saisin surautettua …
Miten voikin unohtaa jotain tärkeää kaiken epävarmuuden alle? Sillä tiedänhän minä! Kerran näin maailman suloisimman silmistä jotain niin kaunista, että en ollut uskonut semmoista ihan oikeasti olevankaan. Kuin jotakin oikein syvää ja kuin jollakin tavalla ”vakavaa” välittämistä. Se hetki oli kuin jonkinlainen aukeava, tähtinen ja mustansinisensyvä avaruus, aivan kuin jotain mikä ON.
Pakkaspäivien jälkeen tuli taas suoja. Lumityöt oli hieman raskaampi tehdä, mutta joulunalusajan ja joulun omasta ruokavaliosta poikkeavien syöpöttelyjen jälkeen on vain mukava hiukan ”voimailla” välillä, kun uutta lunta oli kertynyt kolattaville alueille vain muutaman sentin paksuinen kerros. Kissatkin seurasivat tekemisiäni erityisen uteliaina, joten kerrankin tuli ulkoiltua yhdessä kissojen kanssa. Yleensä ne kaikkoavat omille teilleen vaikka …
Aattoiltana pääsin taas metsän keskelle ihanaan, hämyisän viihtyisään ”saunatontun” saunaan. Uskaltauduin jopa melkein lumihankeen, en sentään rohjennut heittäytyä kieriskelemään lumessa, mutta viskelin hiukan ja useampaankin eri kertaan karheaa, hahtuvaista kidetähtilunta päälleni. Upeaa! Illalla kävin vielä äidin ja toisen siskoni kanssa kirkossa, jossa tilaisuus painottui musiikin kuunteluun. Ajatukset tosin velloivat suorastaan häiritsevissä määrin huonossa omatunnossa maailman …
