Uskaltaisikohan viimein hengähtää helpotuksesta, siinä että asiat ovat vihdoin lähteneet etenemään positiiviseen suuntaan? Vaikuttaa todella siltä että tuosta uudesta ammatistani löytyy työtä ja että kunhan vaan itse selviän tehtävistä, johon totta kai uskon pystyväni mahdollisten alkuhankaluuksien jälkeen, niin mitään estettä vakituisenkaan työn saamiseen ei ole. Ennen en ikinä osannut edes kuvitella itseäni tuolle alalle, ehkä …
Käväisin katsomassa vanhojen ajoneuvojen paraatia Vammalan keskustassa. Ehkäpä mikään muu tapahtuma ei saa tällaista väkimäärää liikkeelle tällä paikkakunnalla! Melkoinen ihmiskuhina ja kitkerä polttoaineen krääsä ilmassa, vaikka tuulinen sää onneksi vähän ajoittain hajotti keskustan pakokaasukertymää.
Intouduin illalla pihapuuhiin ja etenkin selvittämään keskellä pihaa olevaa puurykelmää, joka oli päässyt hieman ryteikköiseksi. Innostuin oksien harvennuksesta niin, että oli vähällä että noiden puiden oivallinen näkösuojavaikutus mökkinaapurin suuntaan olisi heikentynyt. Muutoin tämä viikonloppu ei ole ollut niin mukava, sillä kesänaapurit pesiytyivät jälleen mökkikopperoonsa ja viime syksynä hankittu koiranpentu on nyt näköjään kasvanut täysikasvuiseksi, isohkoksi …
Uusi ammatti on nyt askeleen verran lähempänä, sillä eilen sain tietää että olin selvittänyt kokeet hyväksytysti. Riemuani purin auton pesuun, kyllä nyt kiiltää! Tanssirikkaan näytösviikonlopun jälkeen olin eilisiltaisella tanssitunnillani jotenkin ihan tanssin huumassa, oli ainakin omasta mielestäni kiva tunti.
Tänään oli harmaa sadepäivä ja illalla tanssituntireissullani kävi lisäksi vielä melko kova tuulikin, kevyt pikkuautoni oli välillä kuin lastu laineilla, käsivoimia sai käyttää aika ajoin varsin reilustikin, jotta ei suistunut ojaan tai vastaantulijoiden kaistalle. Painavampi auto olisi tuulisella säällä varmasti huomattavasti helpommin käsiteltävä. Uhkaavalla vauhdilla lähestyvät tanssinäytökset alkavat muiden tekemisten lomassa aiheuttaa vähän stressinpoikasta…
Kylläpä kevät viipyy, aamuisin on ollut kuuraisia näkymiä, kun öisin on ollut ainakin -15 astetta pakkasta. Koulutuksen teoriaosio on käyty läpi. Pääsin neljän arkiaamun verran osallistumaan myös Tampereen aamuruuhkaan ja ”melkein-neljän-ruuhkaan”. Rennosti kun ottaa, jonotus ei kiristä hermoa. Eikä se saakaan ärsyttää, kun liikenteeseen havittelen töihin.
Aamulla kun ajelin Tampereelle, autosta käsin sain ihastella kauniita sumuja ja kuurakasveja. Harmillista, että tietysti olin jälleen liikkeellä ilman kameraa!
Jonkinlaista käsitystä maailman suloisimmasta koitan kehittää. Eipähän tuosta edelleenkään mitään selkoa saa, varsinainen saippuapala.
Osui kohdalle sellainen päivä, jonka aikana useampikin asia meni ihan väärin päin. Viimeiseksi se, että jouduimme tanssimaan taideyhdistyksen rakenteilla olevan taidenäyttelyn keskellä, seiniin nojaavia tauluja varoen… Patsaat sentään siirsin vähän syrjään ennen kuin aloitimme. Hyvin meni kuitenkin tanssiesityksemme harjoittelu, suunnitelma alkaa muotoutua ja hioutua kohti valmista esitystä ja kurssilaiset tuntuvat olevan suorastaan innostuksissaan tulevasta esiintymisestään. …
Into ja odotus sitä uutta koulutusta kohtaan aiheuttaa levottomuutta. Vähän kuitenkin samalla myös jännittää ja huolestuttaakin, kuten aina kun lähtee uudelle alalle. Mielessä pyörii: opinko, osaanko, selviänkö, onko minusta siihen… Kuitenkin, tässä vaiheessa on helppoa olla optimisti. 🙂
Tänäänkin kävin tanssiharjoituksissa. Eräänlainen kevään merkki sekin, että moottoritiellä tuli vastaan tulevan kesäkauden ensimmäinen moottoripyöräilijä. Kevään merkki ei sen sijaan ole se, että kun tänäkään talvena en ole liukastellut jäisillä keleillä, niin tein sen tänään, auringon sulattamalla ja liukastuttamalla kohdalla omassa pihassani… Sain vieläpä auton ikkunoiden pesuveden päälleni, kun ämpäriä kantaessani kupsahdin istualleni maahan. Muuten …
No niin, tässä sitä taas ollaan. En pääse irti ja kai palasin jo takaisin siihen kuvitelmien maailmaan. Tunteita ei voi pakottaa, ei suuntaan eikä toiseen. Ehkä sitten ei vieläkään ollut aika unohtaa maailman suloisinta.
