Aamupäivällä oli jonkinlaista sumua ja harmautta, vaikka yöllä oli muodostunut kuuraa puihin. Asioille lähtiessäni otin kameran mukaan ja kiertelin hiukan kosken rannoilla, kun aurinko paistoi niin iloisesti ja keväisen kirkkaasti. Kuuraa rapisi alas oksistoista, lisäksi oli kaunista sinertävää auteretta ilmassa.
Eipä ainakaan ehdi kyllästyä, kun joka päivä näkymä on erilainen. Maanantaina satoi uutta lunta, tiistaina se varisi puista maahan, eilen keskiviikkona aurinko paistoi pitkästä aikaa ja tänään vähän kovempipakkasisen yön jälkeen kaikki on päällystetty kuuran höyhenillä… 🙂
Pilvisenä ja hiukan lumisateisenakin päivänä aurinko ja sinitaivas yllättivät iltapäivällä.
Aamupäivällä uusi lumikerros koristi maailmaa. Istuin tässä koneen ääressä kun huomasin ketun juoksevan tästä ohitse tuossa pikkutiellä. Kiirehdin ulos, kamerankin otin mukaan, mutta enpä saanut ketusta kuvaa. Naapurimökin pihan läpi näin pikavilaukselta, että kettu juoksi vauhdikkaasti joen jäällä. Katosi jäljettömiin suurten kuusten kohdalla.
Vaikka oli pilvinen lumisadepäivä, iltapäivällä aurinko näkyi pilvien lävitse hetken aikaa.
Aurinko pysytteli visusti piilossa tänäänkin. Pakkanen oli hiukan kiristynyt ja lämpötilan muutoksen aiheuttama kuura oli kiinnittynyt kasvillisuuteen hauskasti vain pohjoisen/koillisen/idän puolelle.
Mikähän tulppa mahtaa olla tukkinut sarjakuvaideasuoneni? Viime viikolla ei syntynyt mitään, ei ollut edes heikkoa hajua ajatuksesta. Nyt voisi ehkä alkaa hiukan jotain tuumanpoikasta kehkeytyä, ehkä…
Iltapäivällä ehdin hieman kuvailemaan, kun oli ollut hohtavan upea aamu ja aamupäivä. Ja tietysti sitten pilvet valtasivat taivaan, kun koitin ehättää saada päivän kauneuden tallennettua Vammaskosken sillan ympäristössä…
Illansuussa alkoi sadella lunta, kauniita mutta valtaosin epätäydellisiä kiteitä. Ajosta lämpöisen auton pinnoilta oli helppoa löytää kuvauksellisia kiteitä, ennen kuin ne sulivat tai hautautuivat uusien kiteiden alle.
