Kinuski aiheuttaa välillä levottomuuden hetkiä. Kissa + kynttilä = vaara. Onneksi tässä tapauksessa välissä oli kynttilälyhdyn lasi- ja metalliseinämät… Jokahetkistä silmälläpitoa sekin asetelma silti vaati.
Eilen illalla polttopuiden kantamisessa käyttämästäni kassista alkoi kuulua outoa rapinaa. Kissat kiinnostuivat asiasta välittömästi. Ilmeni että kassin pohjalla liikuskeli talvihorroksestaan herännyt nokkosperhonen. Siirsin kassin vilpoiseen ulkoeteiseen, jotta kissat eivät päässeet perhoseen käsiksi (ja toivoin että perhonen hakeutuisi johonkin uuteen paikkaan horrostamaan). Tänään vintistä kuulunut (rotan/hiiren) ääni houkutteli Kinuskin kaapin päälle. Tilkkutiina tuli syliin viettämään hellittelyhetkeä …
Aamun auringon jälkeen ilma muuttuikin sumuiseksi. Tilkkutiina seurasi jälleen mukana, kun kiersin lähistöllä kuvaamassa. (Hieman yliedustettuna ovat nyt Tilkkutiinan kuvat, seuraavaksi täytyy koittaa saada Kinuskista jotain uusia kivoja kuvia…)
Tilkkutiina intoutui perjantaina pitkästä aikaa vähän leikkimään lelulla, kun kissat saivat pikkuisen pehmohiiren. Alempi kuva: Eilen ulkona Tilkkutiina yllätti ja kapusi hartioilleni häärimään ja mm. puskemaan päätäni.
