Harmaan suttuisen aamun jälkeen aurinko paistaa edes aika ajoin. Kaupungille ajellessani pilvistä kuulsi läpi sinitaivaan hohde. Tuntuu kuin edellisestä aurinkopäivästä olisi aikaa valtavasti, vaikka ei todellisuudessa olekaan; pilvisynkeät päivät vaan tuntuvat niin pitkästyttäviltä, kuin hauraaksi laiskistuneelta ja harmaantuneelta, venähtäneeltä kuminauhalta.
Hankin taiteilijatarvikeliikkeestä 50×60 cm kokoisen taulunpohjan. Pohjan kehys on tehty korkeasta rimasta, jolloin sivupinnoille mahtuu maalaamaan ihan kunnolla jotakin, eikä valmiiseen tauluun enää tarvita mitään kehystystä. Jonkinlainen ajatus aiheesta tuli mieleen jo kotimatkalla, mutta saa nähdä mihin päädyn siinä vaiheessa kun viimein ehdin aloitella tuota taulua… Niin paljon kaikenlaista pitäisi ja pitäisi ja pitäisi!