Tulee kuunneltua radiota melkein aina. Ja eilen siellä niin kamalasti varoiteltiin lumisateen takia huonosta kelistä ja näkyvyydestä, suorastaan huolestutti lähteä illalla ajamaan. Niinpä niin jälleen, se liikennekaaos koski pääasiassa tosiaankin taas vain pääkaupunkiseutua… Sillä täällä päin käytäntö olikin taas kerran ihan toista, hyvä keli, vaikkakin isoillakin teillä oli melko liukasta, joka vaikutti vain jarrutettaessa tai jos olisi joutunut tekemään esim. nopeita väistöliikkeitä. Kun piti hyvät välimatkat edellä ajaviin, kaikki sujui oikein hyvin. Liikennekin oli varsin hiljainen, eli kun pääsi tuosta radion luomasta ennakkopelosta, siellä oli oikeinkin mukavaa ajella, eikä luntakaan satanut enää illalla ja tuuli oli nuollut lähes kaiken irtolumen tieltä. Ja mikä parasta, nyt auton valot ovat taas kunnossa. 🙂
Niin se on, tulkitsen että lopulta olen nyt päässyt vapauteen lähes kahden vuoden kahleista (maailman suloisin). Kaiketikin se kaikki piilovihjailu oli tarkoitettukin ainoastaan viihdyttämään kavereita, joille näytti olevan selvää mistä oli kysymys. Etenkin joulukuussa. Jos se olisi ollut aitoa, olisihan se jollakin tavalla tullut ilmi tai todelliseksi. Vaikka toisaalta luulin että siinä olisi ollut jotain, tai toivoin, kun toivoa ikään kuin annettiin. Nyt on kaikesta huolimatta kuitenkin hieman tyhjän tuntuista. Ehkä siihen auttaa jos vähentää Facebookissa käymisiä.