Satakunnassa oli jo viime viikolla talviloma, joten tänään oli siten tämän viikon ainoa tanssitunti. Olikin oikein kivaa ja mukavaa. Ajokeli sen sijaan ei ollut niinkään mukava, erityisesti siksi että eilen illalla huomasin toisen lähivalon pimentyneen ja unohdin sen tietysti päivällä, jolloin lampun olisi voinut vaihtaa. Niinpä sitten jouduin taivaltamaan siinä kauheassa sumussa vain toisella lähivalolla, kun vastaantulevaa liikennettä (henkilöautoja tuntui olevan enemmän liikkeellä) oli normaalia maanantai-iltaa runsaammin… Kotiin päästyäni käsivarsia kivisti, kun olin tiellä pysyäkseni jonkinlaisen jännityksen vallassa pitänyt ratista kiinni paljon normaalia tiukemmin.
Ihmettelin niitä autoilijoita jotka uskalsivat noin vain ajella suurinta sallittua nopeutta ja ylinopeuttakin siinä sumussa! (…Ja sitä hälytysajossa ollutta poliisiautoa, joka viiletti ohitseni siellä sumumeressä.) Täysin tuurillahan siellä pimeässä mennään: jos auton eteen hyppäisi jotakin, ei siinä ehtisi tehdä juurikaan yhtään mitään. Silti itsekin mukauduin muun liikenteen vauhtiin, sentään ihan pahimpia hernerokkasumukohtia lukuun ottamatta, jolloin vauhti pääsi vähän putoamaan melkein itsekseen. Kun näkyvyyttä eteenpäin oli noin 50 metriä, ei jotenkin tehnyt mieli ajaa kovin lujaa… Taidanpa olla aika pelkurinynny!