Työssä käymisen haittapuoli on se, ettei voi kirmata kameran kanssa vapaasti aikaa tuhlaamaan silloin kun olosuhteet tarjoavat jotakin upeaa tai ennennäkemätöntä. Tänä aamuna oli sankka sumu -ei siis mitään ennennäkemätöntä sääilmiötä kuitenkaan, mutta kaunista- ja kun pellot vielä ovat puimatta, aamun sävyt olivat kauniin ”erikoiset”: ”keltainen” maa ja sumun pelkistävä vaikutus maisemaan… Mutta olosuhteiden, siis aikataulun, pakosta ainoastaan katselin sitä työmatkalla, en päässyt ruokkimaan sillä aina nälkäistä kameraani…
Kaipa siinä on taustalla joku tarve ”säilöä”/dokumentoida ja esitellä kuvallisessa muodossa sitä mitä näkee…
Kuvaaminen on yksi (taiteellisen) itseilmaisun muoto. Miksi joku laulaa, miksi joku maalaa tauluja? Tekemisen lopputulos ei ole ratkaiseva, siis ettei sen tarvitse olla mitään valtavaa ja mullistavaa ”suurta taidetta”, mutta ilmaisuntarve vaatii tekemään jotain ja jotkut meistä valitsevat siihen keinoksi valokuvauksen.
Olen aina kummastellut teitä Kamera-Ihmisiä. Mikä siinä kuvan ottamisessa on niin Koukuttavaa? Sisko on just sellanen se räpsii tosi tosi tosi paljon kuvia kaikesta 🙂