Uskaltaisikohan viimein hengähtää helpotuksesta, siinä että asiat ovat vihdoin lähteneet etenemään positiiviseen suuntaan? Vaikuttaa todella siltä että tuosta uudesta ammatistani löytyy työtä ja että kunhan vaan itse selviän tehtävistä, johon totta kai uskon pystyväni mahdollisten alkuhankaluuksien jälkeen, niin mitään estettä vakituisenkaan työn saamiseen ei ole. Ennen en ikinä osannut edes kuvitella itseäni tuolle alalle, ehkä se on näyttänyt jotenkin pelottavalta, mutta nyt se että itse olen sillä alalla tuntuu ihan luonnolliselta ja tähän pisteeseen johtaneella ”polulla” kaikki on järjestynyt vaihe vaiheelta aina parhain päin. Toivon että tämä hyvä meno jatkuu ja että tästä lopulta löytyisi oma alani.
Mietin mitä uusi työ tuo tullessaan, elämä varmastikin muuttuu ja aina pitääkin olla avoimena kaikenlaisille muutoksille. Nyt roikun vaan edelleen unelmissani maailman suloisimmasta. Muutaman kuukauden päästä tulee jo vuosi siitä kun olen viimeisen kerran nähnyt hänet ja kun mitään todellista keskusteluyhteyttäkään ei ole mahdollista saada, olen jo vähäsen alkanut odotella sitä milloin elämä tuo eteeni jotakin uutta.