Pihalla oli päivällä lämmintä, vaikkakin melko voimakas tuuli haittasi omenapuun kuvaamista, heilutteli oksia ja käänteli häiritsevästi omenankukkien terälehtiä. Pellonlaidalta löytyi vanha tuttu kasvupaikka, auringon kuumassa paisteessa suojaisa notkelma tuoksui huumaavasti kieloilta. (Vaikka kuvat siitä eivät onnistuneetkaan niin hyvin että niitä tähän laittaisin…) Leinikkien kukat hehkuivat auringossa ja vähän myöhemmin yllätti kesäinen sadekuuro.
Kamerani alkaa olla kai jo iällä – tai ainakin erittäin paljon käytetty. Nyt kun kevään, kesän heräillessä olen koittanut jälleen saada hyviäkin ötökkäkuvia, vaikuttaa siltä ettei objektiivi enää jaksakaan tarkentaa pikkuruisiin kohteisiin. Lieneeköhän vika itse kamerassa, vai vain objektiivin ”moottorissa”? Huolestuttavaa joka tapauksessa!
Mikä lie innonpilkahdus iski, kun tulin illalla töistä ja jostain syystä oli vielä tänään ihan pakko kaivaa polkypyörä varastosta. Ilmaa renkaisiin, rasvaa ketjuihin ja pahimmat hämähäkinverkot pois, sitten ajelulle. Oli kaunis ilta ja ihania kesäisiä tuoksuja, vaikkakin menomatkalla armoton vastatuuli. Samaa reittiä palatessani sain kerrankin nauttia myötätuulesta.
Tuntuu että koko elämä on muuttunut pelkäksi työssä olemiseksi. Eipä siinä mitään, kivaa ja mielenkiintoistahan tuo on – ainakin nyt vielä kun se kaikki on minulle uutta. Tänään tosin tuli mentyä töihin jo vapaapäivänäkin, ehkä sellaista ei sentään kannata harrastaa kovin runsaassa määrin, ettei oma jaksaminen kärsi liiaksi.
Taisipa tänään olla kevään lämpimin päivä ja illalla kohdalle osui myös kevään ensimmäinen pieni ukkosenilma. Tanssiharjoituksissa käydessäni jaksoinkin odotuksiani paremmin, viime päivinä kertyneestä univelasta huolimatta. Paikallinen asukasyhdistys piti myyjäisiään samassa rakennukessa, joten tauon aikana tuli käytyä nauttimassa edulliseen hintaan maukasta turkkilaista kotiruokaa. Kotiin päästyäni aioin hiukan kuoputella kukkamaita, mutta se jäi jälleen pelkäksi aikeeksi. Rikkaruohot …
Vielä viidennen työpäivän jälkeen (välillä on ollut vapaapäiviä) tunnen itseni toheltajaksi uudessa työssäni. Nyt sentään osa suorituksesta alkaa jo onnistua, mutta silti aina joku toinen osa suorituksesta tuntuu menevän eri tavalla kuin pitäisi. Onneksi jokainen virhe jää mieleen (ne harmittavat ja nolottavatkin) ja siksi niistä oppii hyvinkin nopeasti. Olen päättänyt että periksi ei anneta! Mukavaa …
Kinuski ja Tilkkutiina tulivat perässäni pellonreunaan. Tilkkutiina kiepsahteli riehakkaasti maassa ja välillä sisarukset vähän härnäsivät toisiaan leikkimielisesti.
Illalla tuuli rauhoittui ja vesi lainehti rauhalliseen tahtiin. Leikittelyä heijastuksilla:
