Aamupäivällä uusi lumikerros koristi maailmaa. Istuin tässä koneen ääressä kun huomasin ketun juoksevan tästä ohitse tuossa pikkutiellä. Kiirehdin ulos, kamerankin otin mukaan, mutta enpä saanut ketusta kuvaa. Naapurimökin pihan läpi näin pikavilaukselta, että kettu juoksi vauhdikkaasti joen jäällä. Katosi jäljettömiin suurten kuusten kohdalla.
Eilen ilalla ja yöllä oli tullut jonkin verran uutta lunta. Lumitöiden lomassa napsin kuvia kun aurinko koitti hiukan pilkistää. Tilkkutiina tuli pihalle myös…
Koko illan virkkasin sitä eilen aloittamaani päätä – ja 15 minuuttia sitten tein päätöksen ja purin tekeleen melkein alkuun asti. 😀 Naamasta oli tulossa liian ruma ja koko päästä liian kookas. Ehkä uusi versio tulee olemaan kelvollisempi…
Sain toisenkin jalkaterän valmiiksi ja aloitin päätä. Mielenkiintoista yrittää virkata kasvoihin muotoa. Nenän tosin virkkaan erikseen ja ompelen paikalleen vasta sitten lopuksi. Varmasti vasta lähes valmiina selviää ko. hahmon ikäluokka… Toivottavasti en ihan mummelia ole tekemässä, mutta en siitä ihan pikkutyttökään tavoita, vaan jotain siltä väliltä…
Hyvää ystävänpäivää. Jostain syystä noita sydämiä virkatessani tuli ihan kauhea hinku päästä virkkaamaan jonkinlaiset varpaat… Ja niin tapahtui. Yhtään en tiedä ”kenen” ne tulevat olemaan, enkä myöskään sitä miten ihmeessä osaan tehdä toiseen jalkaan edes kohtuullisen saman näköiset. Aika isokin tuosta jalasta on tulossa, perin kiintoisaa…
Tänään valmistui pieni koru. Sydän Novita Virkkauslankaa ja pitsiosa ompelulankaa. Pitsiosaankin koitin väkertää pieniä sydämiä, kuvasta ne vaan eivät erotu kovin selkeinä.
Innostuin kokeilemaan sydänten virkkaamista. Ensimmäisen tein Novita Seitsemästä veljeksestä, mutta en ollut tyytyväinen sydämen muotoon. Kehittelin muotoa ja seuraavankin tein Seitsemästä veljeksestä, muodosta tuli huomattavasti kauniimpi. Seuraava syntyi Novita Virkkauslangasta ja lopulta kaikkein pienin ompelulangasta.
Vaikka oli pilvinen lumisadepäivä, iltapäivällä aurinko näkyi pilvien lävitse hetken aikaa.
Jostain syystä tänä lumipyryisenä sunnuntaina iski joku merkillinen tarve virkata ampiainen. Ilmeisesti siis kuitenkin talvisesta säästä huolimatta kevät on alkanut tehdä tuloaan. 😀
En ihan kamalasti ole aiemmin Anssi Kelasta piitannut, mutta nyt kun tämän uuden laulun on kuullut muutamia kertoja radiosta, niin se on jotenkin kiinnittänyt huomion. Johtunee paljolti tuosta kivankuuloisesta ”chembalosta”.
Aurinko pysytteli visusti piilossa tänäänkin. Pakkanen oli hiukan kiristynyt ja lämpötilan muutoksen aiheuttama kuura oli kiinnittynyt kasvillisuuteen hauskasti vain pohjoisen/koillisen/idän puolelle.
Olen ongelman edessä. Syksyllä sain päähäni että hakisin ”unelma-ammattiini” johtavaan koulutukseen, nyt en tiedä enää kannattaako sinne edes hakea. Vaikeudet asian tiellä ovat liian isoja, suurimpana se että miten ihmeessä eläisin (taloudellisessa mielessä) opiskelun ajan, mikäli niin valtaisa ihme kohdalle osuisi että pääsisin mukaan. Ja jos pääsisin ja valmistuisin, työllistyminen olisi siinäkin ammatissa varsin epävarmaa, …
