Muotokuva siskoni hepasta, Heila -islanninhevostammasta omalla paksuviivatyylilläni toteutettuna.
Päivä jäi lyhyeksi kun annoin itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin unta riittäisi ja olin mennyt nukkumaan vasta yhden aikoihin yöllä. Niin sitten heräilin vasta ennen yhtä iltapäivällä… Mutta oli kerrankin mukavan levännyt olo ja vieläpä hyvällä omallatunnolla. Iltapäivä ja ilta kului nopeasti ”joulupiirrosten” tekemisessä.
Hartioiden/käsivarsien lämmitin, siis ”hihatin” valmistui lopultakin. Reunapitsistä piti tulla leveämpi, mutta koska siitä tuli kookasta ja jäykähköä, jätin lyhyeen. Käsiala jotenkin muuttui tekemisen jatkuessa, joten aloitushiha on paljon löysempää ja siten leveämpi kuin lopetushiha… Syynä varmaankin se kun tein koko työn sukkapuikoilla.
Sattui kaupunkireissulla harvinainen asia, satuin löytämään maasta kolikon. Eikä ihan mitä vaan kolikkoa, vaan kahden euron kolikko. Oli varmaan hupaisa hetki kun takapää pystyssä nyhräsin sitä irti lumesta, johon se oli kai tipahtanut jonkun lämpimästä taskusta ja juuttunut melko tiukasti kiinni pieneen jääpaakkuun. Ajattelin että jospa numero kaksi olisi jotenkin lupaava enne. Kaupassa tapasin kaksi …
Keksin oikein hyvän vertauskuvan siitä miten minulta menee nuoruuden puhumattomuusjakson aiheuttaman sosiaalisen taidottomuuden takia lähes kaikki ”rivien väleissä” oleva tieto ohitse, myös asiat joita ei sanota ääneen mutta jotka aikuisen ihmisen pitäisi osata nähdä. En näe, tai jos näen niin silloin en ainakaan usko silmiäni. Typerää kai tunnustaa tällainen perustavanlaatuinen heikkous ihan näin julkisesti… Mutta …
En taas ymmärrä, olen liian yksioikoinen ja tyhmä luonne – kun olen vain tämmöinen ”joko-tai” -ihminen. Jotenkin jokin sai taas mielikuvituksen laukkaamaan, että jotakin olisi kerrankin ihan oikeasti tapahtumassa maailman suloisimman suunnasta. Se antoi aivan uskomattomasti energiaa ja toivoa. Näyttää kuitenkin siltä että omien tunteideni huijaamana tulkitsin asioita ihan väärin, ja niin sitten taasen menetin …
Eilen sain ”hihattimen” aika hyvään vaiheeseen. Tein keskelle, pujotusaukon reunaan joustinneuletta, koska sovittaessa selkäosa oli ehkä aavistuksen verran liian löysä. Toisaalta hyvä, niin käsiä pystyy liikuttamaan esteettä, mutta selkäosa ei silti saisi lenkottaa löysänä. Nyt puuttuu enää hihansuiden pitsit, ehkä saan ne vielä tänään tehtyä… Ompelutyötkin olisi saatava tänään hoideltua valmiiksi saakka.
Tänään ei oikein mikään ole sujunut, tai siis en ole saanut mitään aikaiseksi. Piti ryhdistäytyä ja alkaa muutamien vielä tekemättöminä olevien joululahjojen tekoon, mutta taidankin ihan suosiolla jättää sen kuitenkin vielä huomiseen ja vetäytyä loppuillaksi ”hihatin” -työmaan äärelle.
Tänäänkin puuhailin sentään hiukan käsityöprojektieni kimpussa. Mitään valmista ei kuitenkaan tältä päivältä putkahtanut. Tosin ”hihatin” alkaa kohta olla neuleosuudeltaan valmiina, sitten virkkaan siihen vielä reunapitsit. Ompeluksista useimmat ovat edelleen vaiheessa, saumuriin en vielä ole koskenut uudelleen sen epätoivoisen langoitustaistelun jälkeen. Ompelin toisella koneella tanssivälineen saumoja ja päärmeitä – tuntui kuin ilmaa olisi ommellut, kun materiaali …
Olen aina välillä koittanut tavoittaa kuviin hiilloksen sinisiä liekkejä. Ei ole oikein onnistunut, mutta eilen sain vangittua niistä edes jonkinlaisia näkymiä. Kuvien laatu ei silti ole mitenkään kauhean korkeatasoinen…
Lisää virkattuja karkkeja. Koska ompelulangasta on vähän vaikeahkoa tehdä, tein karkit tällä kertaa Novita Virkkauslangasta, jolloin niiden kokokin tietenkin samalla suureni. Vertailun vuoksi ompelulankainen karkkikin on mukana kuvassa.
Päivään mahtui monenlaista, aika vaihtelevaa: naurujoogaa, ”hihattimen” neulomista, tanssivälineen tekemisen aloittamista ja myös kirkkokäynti Kauneimmisssa joululauluissa. Naurujoogaa en ollut koskaan vielä aikaisemmin kokeillutkaan, odotin siinä olevan ehkä hieman enemmän aitoa naurua, kuin mitä siinä sitten oli. Hohotusharjoitukset olisivat saaneet olla pidempiä, että oikeakin nauru olisi alkanut tulla enemmän esille. Olihan tämäkin hauskaa kuitenkin. Silti haikeudella …
Jostain syystä tänään oikein mikään tekemiseni ei ottanut onnistuakseen. Puuhakas kyllä olin… Eilen tein pikkuisen virkatun karkin, sain siitä niskani kipeäksi ja kun tänään koitin aloitella toista karkkia, se ei oikein lähtenyt etenemään. Leikkasin ja aloittelin tanssiyläosan ompelua, mutta into ei kestänyt vastoinkäymistä, kun tappelin saumurin lankojen kanssa pitkän aikaa, saamatta ommelta lopultakaan kelvolliseksi. Ehdin …
