Ompelin hiukan tanssivälinettä, ja koska ompelukoneet eivät toimi niin pistelin käsipelillä, kuin ennen wanhaan. Ja lopuksi vielä paljetteja koristeeksi, se tehtävä jäi vielä kesken. Huomenna pitää ottaa tuo tekele mukaan vanhempieni luona käydessä ja vähän siellä tilavammassa huoneessa testailla kuinka se toimii.
Miten voikin unohtaa jotain tärkeää kaiken epävarmuuden alle? Sillä tiedänhän minä! Kerran näin maailman suloisimman silmistä jotain niin kaunista, että en ollut uskonut semmoista ihan oikeasti olevankaan. Kuin jotakin oikein syvää ja kuin jollakin tavalla ”vakavaa” välittämistä. Se hetki oli kuin jonkinlainen aukeava, tähtinen ja mustansinisensyvä avaruus, aivan kuin jotain mikä ON.
Virkkasin jälleen ompelulangasta. Enkä osannut valita mikä näistä esittelykuvista olisi paras, joten laitanpa kaikki versiot…