En taas ymmärrä, olen liian yksioikoinen ja tyhmä luonne – kun olen vain tämmöinen ”joko-tai” -ihminen. Jotenkin jokin sai taas mielikuvituksen laukkaamaan, että jotakin olisi kerrankin ihan oikeasti tapahtumassa maailman suloisimman suunnasta. Se antoi aivan uskomattomasti energiaa ja toivoa. Näyttää kuitenkin siltä että omien tunteideni huijaamana tulkitsin asioita ihan väärin, ja niin sitten taasen menetin …
Eilen sain ”hihattimen” aika hyvään vaiheeseen. Tein keskelle, pujotusaukon reunaan joustinneuletta, koska sovittaessa selkäosa oli ehkä aavistuksen verran liian löysä. Toisaalta hyvä, niin käsiä pystyy liikuttamaan esteettä, mutta selkäosa ei silti saisi lenkottaa löysänä. Nyt puuttuu enää hihansuiden pitsit, ehkä saan ne vielä tänään tehtyä… Ompelutyötkin olisi saatava tänään hoideltua valmiiksi saakka.