Eilen illalla Kinuski asettautui mielestäni oikeinkin hassuun asentoon sylissäni. Se painoi naamansa lähes kainalooni. 😀
Ompelin hiukan tanssivälinettä, ja koska ompelukoneet eivät toimi niin pistelin käsipelillä, kuin ennen wanhaan. Ja lopuksi vielä paljetteja koristeeksi, se tehtävä jäi vielä kesken. Huomenna pitää ottaa tuo tekele mukaan vanhempieni luona käydessä ja vähän siellä tilavammassa huoneessa testailla kuinka se toimii.
Miten voikin unohtaa jotain tärkeää kaiken epävarmuuden alle? Sillä tiedänhän minä! Kerran näin maailman suloisimman silmistä jotain niin kaunista, että en ollut uskonut semmoista ihan oikeasti olevankaan. Kuin jotakin oikein syvää ja kuin jollakin tavalla ”vakavaa” välittämistä. Se hetki oli kuin jonkinlainen aukeava, tähtinen ja mustansinisensyvä avaruus, aivan kuin jotain mikä ON.
Virkkasin jälleen ompelulangasta. Enkä osannut valita mikä näistä esittelykuvista olisi paras, joten laitanpa kaikki versiot…
Yllätyin kun ulkorakennuksen seiniltä löytyi niitä risukasan kanssa mönkiviä ötököitä. Koskaan ennen ei talviaikaan ole tuolta seinältä osunut silmiin, vaikka useasti olen pakkasilmoilla kuvannut kuurahahtuvaisia hämähäkinseittejä ja jääkiteitä tuolta samaiselta seinältä. Ötökkäkirjan mukaan tämä laji on pikkusavupussikas. Mielenkiinnolla odotan kevättä ja sitä milloin nämä otukset lähtevät liikkeelle (vai kestävätkö talven yli hengissäkään).
Muutaman päivän muhinut kasvanut into taulunpohjan käsittelyyn ottamisesta ryöpsähti illalla valloilleen ja pääsin alkuun. Piti tehdä alunperin jotakin ihan muuta, lopputuloksena on, että taulusta tuleekin ”Kirsikoiden aika”. Eipä tuo mitään, kunhan vain valmistuu. Koitin muka tehdä sen äkkiä ja tänään valmiiksikin, ei onnistu! Jätin työn jo tältä illalta, mutta alkoi uudelleen innostaa ja siirryn kohta …
Päivä oli melko pilvinen, mutta auringon laskiessa taivas selkeni vähäksi aikaa ja sai minut kipaisemaan pellonreunaan, kimaltavien pisaroiden vetämänä…
Pakkaspäivien jälkeen tuli taas suoja. Lumityöt oli hieman raskaampi tehdä, mutta joulunalusajan ja joulun omasta ruokavaliosta poikkeavien syöpöttelyjen jälkeen on vain mukava hiukan ”voimailla” välillä, kun uutta lunta oli kertynyt kolattaville alueille vain muutaman sentin paksuinen kerros. Kissatkin seurasivat tekemisiäni erityisen uteliaina, joten kerrankin tuli ulkoiltua yhdessä kissojen kanssa. Yleensä ne kaikkoavat omille teilleen vaikka …
Joulun paras lelu on ollut perjantaina postitse tulleen kirjapaketin ympärillä ollut muovinen pakkausnaru. Kinuski leikkii sillä kaikkein mieluiten, oikein kerjää minulta pelihetkiä ja kiukuttelee jos en ehdi… Tänään leikittiin pidempään ja räpsin samalla kuvia.
Aattoiltana pääsin taas metsän keskelle ihanaan, hämyisän viihtyisään ”saunatontun” saunaan. Uskaltauduin jopa melkein lumihankeen, en sentään rohjennut heittäytyä kieriskelemään lumessa, mutta viskelin hiukan ja useampaankin eri kertaan karheaa, hahtuvaista kidetähtilunta päälleni. Upeaa! Illalla kävin vielä äidin ja toisen siskoni kanssa kirkossa, jossa tilaisuus painottui musiikin kuunteluun. Ajatukset tosin velloivat suorastaan häiritsevissä määrin huonossa omatunnossa maailman …
